No, sainpas nyt aikaiseksi tehtyä osan. Mössökuvaosan TToTT Unohdin laittaa kuvien koon isoksi, pahoittelen. Onneksi huomasin asian ajoissa. Siksi tämä osa on lyhyt, 26 kuvaa O__O"

Älkää tappako miuu. ((kertojana Chiyo!))

Äitini, Claire oli kaunis. Kauniinpaa sai etsiä maailman ääriin, ja sanon, että eipä semmoista löytyisi. Kaipaan häntä niin. Toivon, että saisin vielä joskus kuulla hänen äänensä...

Olin kahdeksanvuotias, kun äiti kuoli. Se oli minulle kamala koettelemus, etenkin, kun olin menettänyt isäni sille kamalalle bugille, jonka takia peli jouduttiin asentamaan uudelleen. (>DDD) Äiti suri isää kovasti, ja hänen mielensä oli pirstaleina.

Olisin tehnyt mitä vain, jotteivat he olisi vieneet häntä minulta.

Meillä ei ollut paljoa rahaa, mutta äiti silti huolehti minusta. Hän laittoi hyvää ruokaa, ja osti minulle leluja. Olin niin onnellinen, kun sain olla hänen kanssaan. Mutta kaikki muuttui...

...kun äiti oli eräänä päivänä viemässä roskia ulos. Työpäivä oli mennyt huonosti.

Hänen pomonsa tuli paikalle, varoittamaan äitiä. Äiti sai kamalan hepulin, häntä ei tultaisi noin vain komentelemaan!

Pomo suuttui totaalisesti, ja antoi äidille potkut. Äiti koiti saada uutta työpaikkaa, mutta sana vihamielisyydestä levisi, eikä työpaikkaa irronnut edes varaston siivoajana.

Hän oli murtunut. Ensin isän menetys, sitten työpaikka. Rahantulo lakkasi lopullisesti, ja jouduimme myymään huonekaluja. Äiti halusi minulle paremman elämän.

Kuulin, kun hän öisin raivosi. Hän halusi työnsä ja miehensä takaisin, keinolla millä hyvänsä. Valitettavasti se ei ollut mahdollista.

Lopulta hän turvautui viimeiseen olejnkorteensa. Hän teki itsemurhan. Löysin hänet makaamasta olohuoneesta, televisio oli päällä, ja koulubussi tulisi tunnin kuluttua. Keittiön pöydällä oli lappu...

"Chiyo. Jääkaapissa on ruokaa. Pärjäät sillä jonkin aikaa... sitten voit hakea rahaa säästöstämme. Muistathan? Säästimme rahaa pahan päivän varalle. Laitoin sinne viimeiset rahani. Minä en jaksa enää elää. En voi taata sinulle onnellista lapsuutta, saati tulevaa. Älä mene enää kouluun. Kyllä sinä pärjäät...

Rakkaudella äiti."

Nyt oli minun mieleni vuoro mennä palasiksi. Työnsin äidin komeroon, ja lukitsin oven. En mennyt kouluun. Leikin vain yksikseni, tai istuin sohvalla.

Minusta tuli teini, ja suunnittelin sisäoppilaitokseen menoa. Omilla varoillani en saisi mitään.

Sisäoppilaitoksen nimi oli Lilia. Se kuulosti upealta. Kaiken lisäksi tämän vuoden opiskelijat pääsisivät ilmaiseksi.

Värjäsin hiukseni vihreiksi, ja ostin koulupuvun. Sitten matkustin taksilla Liliaan. Rakennus oli vihreä, ja todella upea. Koulu oli harvinaisen pieni, minä olin viimeinen, joka hyväksyttiin.

Aulassa minua vastaan tuli punahiuksinen, kaunis tyttö. Hän hymyili minulle, ja kysyi: "Oletko se uusi tyttö? Muistaakseni Chiyo..? Vai?"

"Niin." vastasin varovasti.

"Ayane Mikoto, hauska tavata!" tyttö letkautti ja astui lähemmäksi.

"Chiyo Takara." esittäydyin.

"Onpas sinulla vaalea iho! Ja kuinka kauniit silmät!" Ayane jatkoi iloisesti. Häntä ei ilmeisesti ujostuttanut yhtään.

"Umm... isälläni oli tälläinen iho... se tulee ilmeisesti jostain kauempaa suvusta. En tiedä..." sanoin värisevällä äänellä.

"Mutta tervetuloa! Voin näyttää, missä on huoneesi." Ayane jatkoi samalla halatessaan minua.

"Ki..kiitos." sain vastatuksi. Miten lämmin hän olikaan... ja hänen sielunsa... miten puhdas. (tässä ajattelin ilmoittaa, Chiyolla on isoäitinsä (Ailillin) kyky tuntea ihmisten mielentilat)

Sain huoneen Midori Kakaya-nimisen tytön kanssa. Hänellä oli samanlaiset, pitkät kikkurat, kuin äidilläni, mutta tummat. Minua ahdisti olla hänen kanssaan samassa tilassa. Olin jättänyt äidin komeroon homehtumaan.

Koulun takapihalla oli luistelurata ja uima-allas. Rakennus oli vihreä, ja todella kaunis. Vanha, todella todella vanha.

Tässä luokkani, ja kaksi opettajaa. Oikealta vasemmalle: Lehtori Takahiro, Tine Abusa, Ayane Mikoto, Minä, Midori Kakaya, Lehtori Collins, Shia Akuma ja Emiko Haratori.

"Hiljaa luokassa!" Lehtori Collins huusi, ja sai koko luokan vaikenemaan. Sain istua Ayanen vieressä. Shia ja Midori istuivat vierekkäin, hiljainen Emiko ja Tine vierekkäin.

Ayane kertoi, ketkä olivat luokan suosituimmat, tai ketkä kulkivat samassa porukassa. Minulle selvisi, että huonetoverini, Midorin, kanssa pitäisi tulla toimeen. Hän oli luokan suosituin. Vihatuin, tai oikeastaan syrjityin oli Emiko. Hän jäi aina luokkaan piirtämään tai opiskelemaan.

Tunnin jälkeen menimme lukemaan kokeisiin, kirjastohuoneeseen. Huone oli pieni, ja todella mukava. Luin paraikaa biologiaa, kunnes Ayane sanoi: "Chiyo... tule tänne."

Laitoin kirjan pois.

"Mitä pidät koulusta? Aika hieno, eikö?" hän sanoi.

"No jaa... hienohan tämä on. Toivon vain, että äitini olisi elossa." vastasin ja katsoin maahan.

"Äitisi... onko hän kuollut?" Ayane katsoi minua silmiin.

"Hän... hän.." änkytin, ja kuulostin varmaan ihan tyhmältä.

"Älä huoli...." Ayane sanoi rauhoittavalla äänellä ja tarttui minua lantiosta kiinni. "...minä olen täällä." hän hymyili.

"Ayane! Älä..." kielsin häntä.

Mutta hän ei kuunnellut.

Hän veti minua lähemmäksi, ikäänkuin suudellakseen.

"Eeh!" inahdin, ja irrouttauuin Ayanen otteesta.

"Chiyo..."

Juoksin ulos. Mitä se oli? Mikä Ayanen on....

Ensijaksoon! Kommenttia<3